Muokattu: 14.05.2020 - 15:25

Työ ja muun elämän yhteensovittaminen - tutkimus

Tämän tutkimuksen perusteella työaika oli keskeisin työn ja muun elämän
yhteensovittamiseen vaikuttava tekijä. Sekä kyselyn että haastattelujen perusteella kaikista tyytyväisimpiä olivat säännöllistä työaikaa arkipäivinä tekevät. Vaihtelevalla
työajalla oli vaikutusta myös lapsen elämään.

PAM tilasi vuonna 2020 työn ja muun elämän yhteensovittamista koskevan tutkimuksen Repo Work Oy:ltä. Se toteutettiin PAMin jäsenille suunnattuna kyselynä sekä teemahaastatteluina  ennen korona-epidemian puhkeamista.

Verkkokysely toteutettiin joulukuussa 2019. Se lähetettiin reilulle 43 000 kaupan, matkailu- ja ravintola-alan sekä turvallisuusalan jäsenelle. Vastauksia saatiin 1954, joten vastausprosentti on 5 prosenttia. Lisäksi helmikuussa pidettiin yhteensä 5 fokusryhmäkeskustelua, joihin osallistui yhteensä 32 jäsentä Pirkanmaalta, Pohjois-Suomesta, Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta.

Vastaajista naisia oli 78,9 % ja miehiä 20,4 %. Pieni osa (0,7 %) vastasi “muu tai en halua kertoa”. Kyselyä ei lähetetty opiskelija- tai eläkeläisjäsenille.

Yhteenveto

Tämän tutkimuksen perusteella työaika oli keskeisin työn ja muun elämän
yhteensovittamiseen vaikuttava tekijä. Kyselyn mukaan työaikojen lisäksi myös työstressi
sekä pitkät työpäivät hankaloittivat työn ja muun elämän yhteensovittamista. Myös
Väestöliiton perhebarometrin (2020) mukaan nämä olivat kolme yleisintä työn ja perheen
yhteensovittamista hankaloittavaa tekijää.

Säännöllistä työaikaa tekevät olivat tyytyväisempiä tilanteeseensa kuin epäsäännöllistä
työaikaa tekevät. Sekä kyselyn että haastattelujen perusteella kaikista tyytyväisimpiä olivat
säännöllistä työaikaa arkipäivinä tekevät. Säännöllinen päivätyö mahdollisti paremmin työn
ja perheen yhteensovittamisen sekä säännölliset harrastukset ja muiden ihmissuhteiden
ylläpitämisen. Fokusryhmäkeskusteluissa epäsäännöllistä työaikaa tekevät taas kertoivat
työaikojen hankaloittavan juuri näitä asioita. Kyselyn mukaan juuri työvuorojen
epäsäännöllisyys vaikutti yhtenä tekijänä siihen, kuinka vahvasti työntekijä koki voivansa
käyttää aikaansa itselleen mielekkäisiin asioihin. Haastateltavat, jotka tekivät
epäsäännöllistä työaikaa, kertoivat joutuvansa aikatauluttamaan omaa elämäänsä
työvuorojen mukaan. Moni koki, että työvuoroihin liittyviä toiveita ei välttämättä kunnioitettu
ja työvuorot saattoivat tulla tietoon liian lyhyellä (2-3 viikon) varoitusajalla. Tämä lisää
eriarvoisuutta suhteessa moniin muihin tehtäviin, kuten toimistotyöhön, jossa työaika ei
pääsääntöisesti vaihtele.

Vaihtelevaa työaikaa tekevät kertoivat myös työaikojen vaikutuksesta palautumiseen ja
uneen. Merkittävimpänä asiana tähän vaikutti vapaapäivien sijoittelu. Säännöllistä arkityötä
tekevillä on kaksi peräkkäistä vapaapäivää joka viikonloppu, kun taas vaihtelevaa työaikaa
tekevillä vapaat eivät välttämättä sijoittuneet peräkkäisille päiville. Monelle jo pelkkä rytmin
vaihtaminen vuorosta toiseen aiheutti haasteita nukahtamisen kanssa ja myös työvuorojen
sijoittelulla oli vaikutusta unen riittävyyteen, moni mainitsi esimerkiksi peräkkäisten ilta- ja
aamuvuoron olevan tällainen yhdistelmä. Haastattelujen perusteella vaikutti siltä, että
monessa työpaikassa, jossa tehtiin epäsäännöllistä työaikaa, ei ollut mahdollista laatia
työvuorolistoja siten, että ne mahdollistaisivat riittävän palautumisen työstä sekä riittävää
unensaantia. Moni kertoi, että työpaikoilla oli pyydetty tilapäisesti poikkeamaan lepoajasta tai
esimerkiksi pyydetty työntekijältä suostumus lepoajan lyhentämiseen.

Työajalla koettiin olevan merkittävä vaikutus myös perhe-elämään. Suurin osa
haastateltavista, jotka tekivät vaihtelevaa työaikaa, kertoivat toiveistaan hakeutua tekemään
säännöllistä päivätyötä. Työn ja perheen yhteensovittaminen koettiin helpoimmaksi silloin,
kun lapsi oli päiväkoti-ikäinen tai jo selvästi vanhempi. Yhteiskunnan palvelut koettiin
riittämättömiksi silloin, kun lapsi oli alakoulun ensimmäisillä luokilla, mikä johtui lyhyistä
koulupäivistä, riittämättömästä kerhotoiminnasta sekä pitkistä loma-ajoista. Vaihtelevalla
työajalla oli vaikutusta myös lapsen elämään. Osa harmitteli sitä, että lapselle ei
muodostunut säännöllistä rytmiä, eivätkä työajat sallineet lapselle säännöllistä harrastusta.
Erityisesti harrastustoiminta asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Moni katsoikin puolisolla
olevan keskeinen rooli työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollistajana, erityisesti silloin,
jos puoliso oli päivätyössä.

Fokusryhmäkeskusteluiden perusteella moni haastateltava oli kiinnostunut oman
osaamisensa kehittämisestä, ja osa oli opiskellut työn ohella. Suunnitelmista vaihtaa
työtehtäviä tai alaa kertoivat eniten ne, jotka tekivät epäsäännöllistä työaikaa tai säännöllistä
vuorotyötä. Työajat olivatkin yksi keskeisimmistä perusteista vaihtaa työtehtäviä. Ne, jotka
suunnittelivat alanvaihtoa, perustelivat sitä työajoilla sekä paremmalla palkalla. Vaikka
opiskelu ja alan vaihto kiinnostivat, moni koki, etteivät ne olleet mahdollisia esimerkiksi
omistusasunnon, taloudellisen tilanteen tai perheen vuoksi.

Kyselyn perusteella vuokratyötä tekevät ja tarvittaessa töihin kutsuttavat kokivat pystyvänsä
vaikuttamaan työvuoroihinsa ja -aikoihinsa muita paremmin. Vuokratyön onnistumiseen
vaikutti selvästi se, minkä henkilöstövuokrausyrityksen kautta työskentelee, ja missä
organisaatiossa. Parhaimmillaan vuokratyö oli kuitenkin sellaista, että pystyi valitsemaan
itselle sopivat ajankohdat työskennellä, sai vaihtelua toimipisteistä ja työtehtävistä sekä
esimerkiksi viettämään enemmän aikaa vapaa-ajan aktiviteettien, kuten mökkeilyn parissa.
Moni haastateltava kertoikin, että kaupan alan vakituisesta työsuhteesta on siirrytty
työskentelemään henkilöstövuokrausyritykseen vuokratyöntekijäksi juuri työaikoihin liittyvien
vaikutusmahdollisuuksien vuoksi.

Erityisesti epäsäännöllistä työaikaa tekevät haastateltavat esittivät monia yhteiskunnallisia
kehitysehdotuksia, joiden he kokisivat tukevan paremmin työn ja muun elämän
yhteensovittamista. Moni koki, että vaikka yhteiskunnassa palvelut ovat muuttuneet
24/7-muotoisiksi, niin se osa ihmisistä, joka näitä palveluita tuottaa, jää eriarvoiseen
asemaan verrattuna esimerkiksi toimistoaikoina työskentelevään väestönosaan. Sama
koskee myös näiden työntekijöiden lapsia. Haastatteluiden perusteella työntekijöiden
asemaan olisi mahdollista vaikuttaa pienilläkin teoilla. Yksi mahdollisuus olisi esimerkiksi
siirtyminen autonomiseen työvuorosuunnitteluun. Tällä tavoin työntekijälle tulisi kokemus
siitä, että voi vaikuttaa omiin työaikoihin ja työtä olisi siten helpompi yhteensovittaa muuhun
elämään. Moni kaipasi työajoilta enemmän ennustettavuutta sekä säännöllisyyttä, mikä olisi
mahdollistettavissa siten, että työvuorolistat toimitetaan etukäteen pidemmälle ajalle kuin
nykyisin tai työvuorojen kierrosta tehtäisiin säännöllisempi.

Haastateltavat esittivät myös ammattiliiton toimintaan liittyviä kehityskohteita. Ammattiliitolta
toivottiin erityisesti vahvempaa edunvalvontaa sekä tukea. PAMin olisi mahdollista viestiä
epäkohdista enemmän ja vahvemmin, mikä osoittaisi jäsenille liiton olevan heidän asiallaan.

 

Linkki koko tutkimusraporttiin

Uusimmat

Suosituimmat