Artikkeli - 09.05.2018 klo 15.12
Paikallinen sopiminen

Vartiointialan AVARNissa paikallinen sopiminen on tuttua: Sopimukset syntyvät vain niistä asioista, mistä osapuolet ovat yhtä mieltä

Juha Mustonen tuli töihin AVARNiin viitisen kuukautta sitten, mutta tuntee Toni Lindgrenin hyvin aiemman yhteisen historian vuoksi. Kuva: Eeva Anundi

Juha Mustonen tuli töihin AVARNiin viitisen kuukautta sitten, mutta tuntee Toni Lindgrenin hyvin aiemman yhteisen historian vuoksi. Kuva: Eeva Anundi

Juha Mustonen ja Toni Lindgren neuvottelevat yhdessä työehdoista, niin työpaikallaan AVARN Securityssä kuin vartiointialan työehtosopimusta sorvatessaan.

Modernin toimiston lasiseinillä on sanoja: yhteistyö, luottamus ja rohkeus.
Sanat sopisivat hyvin paikallisen sopimisen pitkospuiksi, mutta taitavat kuitenkin olla AVARN Securityn arvoja. Kaksi miestä vitsailee lasiseinän edessä, molemmilla on tummat puvuntakit. Juha Mustonen on AVARNin hallinto- ja henkilöstöjohtaja, Toni Lindgren pääluottamusmies. Yritys on yksi turvallisuusalan suurimmista Suomessa.

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että paikallinen sopiminen on aina työntekijöille huono, mitä se ei minun mielestäni missään mielessä ole, Lindgren sanoo.

Miksi turvallisuusala suosii paikallista sopimista, joka on vaikkapa myymälöissä lapsenkengissä? Täällä Helsingin Pitäjänmäellä selviää, että paikalliseen sopimiseen tarvitaan aikaa, ajatusta ja hyvät välit työnantajan edustajan ja luottamusmiehen kesken.
”Yleinen mielipide tuntuu olevan, että paikallinen sopiminen on aina työntekijöille huono, mitä se minun mielestäni missään mielessä ole", pääluottamusmies Lindgren ihmettelee.
Vartiointialan työehtosopimus sisältää paljon paikallisen sopimisen kohtia, mikä on yksi syy siihen, että AVARNissa ja sen edeltäjissä G4S:ssä ja Turvatiimissä on totuttu neuvottelemaan.

”Alan isoin haaste jatkossa on hyvän työvoiman löytäminen”, Mustonen pohtii.
Paikallinen sopiminen on keino taata yritykselle maine paikkana, jossa annetaan työntekijöille mahdollisuuksia vaikuttaa vaikka työaikoihin.
”Me haluamme olla edelläkävijöitä, että saamme henkilökuntaa”, Mustonen sanoo.
Lindgren lisää, että nykyään alalla on helpompi saada kokoaikatyö kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten.
Vuonna 2015 maan hallitus ja työnantajat halusivat kovalla väännöllä lisätä lainsäädännön keinoin paikallista sopimista, mutta työntekijäpuoli vastasi, ettei palkoissa saa joustaa alle työehtosopimusten.
”Työehtojen heikentäminen ei ole meillä lähtökohta. Sitten asiat olisivat jo bisneksellisesti pielessä, jos näin olisi”, Mustonen pohtii.

Työehtojen heikentäminen ei ole meillä lähtökohta. Sitten asiat olisivat jo bisneksellisesti pielessä, jos näin olisi, Mustonen pohtii.

Miehet ovat kummallisen yksimielisiä. Toinen lausuu jotain, toinen vahvistaa:
”Uskallamme heittää toiselle hullujakin asioita ilman pelkoa, että toinen suuttuu”, Lindgren sanoo, ja Mustonen nyökkää.
”Meidän paikalliset sopimukset ovat yhteisen tahdon ilmaisuja”, Mustonen lausuu.
”Just näin”, Lindgren lisää.
Suurimmillaan paikalliset sopimiset koskevat kaikkia AVARNin lähes kolmea tuhatta työntekijää, pienimmillään muutamia ihmisiä, ja sekaan mahtuu kaikkea siltä väliltä.
Esimerkiksi korvaavan työn mallissa on sovittu, että sairaslomalainen voi koettaa tehdä kuntoaan vastaavaa työtä. Lindgren pitää mallia oikeasti hyvänä niin työnantajalle kuin työntekijöille. Kilpaillulla alalla yritykset jättävät tarjouspyyntöjä. Nekin poikivat paikallisia sopimuksia.
”Käymme jo etukäteen läpi, mitä palkkaluokkaa kohteessa pitäisi maksaa”, Lindgren kertoo. Kaksikko pitää kaikkien osapuolten etuna sitä, että asiat ”tapellaan” etukäteen niin, ettei liittoihin asti tule vietäväksi riitoja.

Juha Mustonen ja Toni Lindgren eivät ole aina samaa mieltä, mutta niistä asioista ei vain tule paikallisia sopimuksia.

Henkilöstöjohtaja ja pääluottamusmies puivat keskinäisen luottamuksen tärkeyttä niin antaumuksella, että tässä täytyy jo pistää hanttiin: eihän työehdoista sopiminen voi olla näin auvoista?
”Jos me ei löydetä yhteisymmärrystä, se ei haittaa. Niistä asioista vain ei tule paikallista sopimusta”, Mustonen sanoo.
Lindgren sentään myöntää, että joskus on menty metsään. "Jos vaikka työnantaja on voittanut suhteettomasti, sopimusta on jälkikäteen korjattu", Lindgren sanoo.

Saattaa hyvinkin olla niin, että kaksikon keskinäiset tunnelmat vielä kiristyvät toukokuun edetessä. Molemmat ovat mukana neuvottelemassa koko vartiointialalle PAMin ja Paltan välistä työehtosopimusta. Alan tes-neuvottelupöydässä on mukana myös joidenkin keskeisten yritysten edustajia.
Kumpikin sanoo, että paikallisen sopimisen kohtia halutaan yhä lisätä alan työehtosopimukseen. Muiden alojen kohdalla sama työnantajaliitto Palta on ajanut sitä, että yrityksissä päätettäisiin ainakin osa palkankorotuksista, mutta PAM ei ole tähän suostunut.
Lindgrenillä on hyvät kokemukset paikallisesta sopimisesta. Hänellä on myös yrityksen luottamusmiesverkosto tukenaan, toisin kuin saattaa olla jossain pikkufirmoissa. Siksi hän ei kavahda sitäkään, että myös palkankorotuksia voitaisiin sopia yrityksissä. "Päätökset tulisivat  nopeammin kuin tes-neuvotteluista", Lindgren arvioi.

AVARN Security
Omistus: Pohjoismaisen Sector Alarm Groupin omistama.
Liikevaihto: 96 miljoonaa euroa (2017).
Historia: Syntyi G4S Suomen ja Turvatiimin yhdistyessä vuonna 2016. Tammikuussa kuultiin AVARNin ja Prevent 360:n yhdistymisestä. Mikäli kilpailuviranomainen hyväksyy kaupan, AVARNista tulee Securitaksen jälkeen Suomen toiseksi suurin turvallisuusalan yritys.
Työehtosopimukset: Vartijoilla vartiointialan työehtosopimus, aiemmin myös rahankäsittelyalan työehtosopimus.
Toiminta: Täyden palvelun turvallisuusyhtiö tarjoaa vartiointia, valvontaa, turvatekniikkaa, hälytyskeskuspalveluja, arvokuljetuksia ja rahanlaskentaa.
Työntekijät: Noin 2800 Suomessa.

 

 

Teksti: Marja Ikkala

 

Uusimmat

Suosituimmat