Artikkeli - 21.12.2014 klo 16.30

Työpäivän käsikirjoitus

Taiteellinen siivooja Maritta Molander huolehtii, että yleisö ja näyttelijät voivat tulla puhtaaseen teatterisaliin. Kuva: Päivi Karjalainen

Taiteellinen siivooja Maritta Molander huolehtii, että yleisö ja näyttelijät voivat tulla puhtaaseen teatterisaliin. Kuva: Päivi Karjalainen

Maritta Molanderin työpaikkaa kutsutaan linnaksi ja sisällä voi törmätä ritariasuihin, puhelinpylväisiin tai viikonlopun lumisateen jäännöksiin. Teatterissa myös siivoojan työssä on tarina. Hän tuntee vanhan rakennuksen sokkelot ja tietää siksi oikeat käänteet.

Kohtaus 1: Metsäjätin joulu

Pieni laite teatterisalin katonrajassa sirottelee valkoista paperisilppua lavalle. Se on lumisadetta Miika Nousiaisen kirjaan perustuvan Metsäjätti-näytelmän joulukohtauksessa, jossa syödään makaroonia jouluisesti kanelilla maustettuna. Pian näytelmä päättyy. Katsojat taputtavat ja poistuvat narikan kautta marraskuun lopun lauantai-iltaan. Lavalle jää paperisilppua, katsomon käytäville vähän hiekkaa. Kokkolan vanha kaupunginteatteri pimenee.

Kohtaus 2: Pimeä arvorakennus

Maanantai-aamuna ennen seitsemää kaupungissa on vielä säkkipimeää, vaikka ostoskatujen jouluvalot ja muutaman millin kerros pakkaslunta auttavat hieman. Kaupat ja ravintolat ovat kiinni. Vain muutama auto liikkuu keskustan kaduilla. Yksi niistä pysähtyy jyhkeän kaupunginteatterin – toiselta nimeltään Vartiolinnan – eteen.

Autosta nousee Maritta Molander, teatterin siivooja. Hän avaa vanhan rakennuksen sivuoven. Molander sytyttää valot ja laskeutuu rappuset kellariin pukukoppiinsa, jossa hän vaihtaa ylleen työvaatteet.

Molander osaisi kulkea teatterissa pimeässäkin, sillä hän kiertää siellä kaikkina arkipäivinä, mutta pitää kuitenkin mieluummin valoja päällä. Sokkeloissa liikkuu kuulemma kummituskin, kuten asiaan kuuluu tällaisessa paikassa.

"En ole nähnyt sitä, mutta joskus sen liikkumisen aavistaa. Silloin nousevat karvat pystyyn", Molander sanoo.

Yksin ollessaan Molander valitsee kännykästä Radio Suomipopin ja asettaa kuulokkeet korvilleen. Vanhan talon risauksia ja narinoita ei kuule, kun naureskelee juontajien jutuille.

Molander pitää silti työkohteestaan ja siivoaa yksin tehokkaasti. Useimmiten hän aloittaa työnsä juuri täältä kellarikerroksesta. Hän järjestää ensin pestyt siivousliinat siivouskomerossa ja jatkaa sitten puvustajien tiloihin, jotka siivotaan joka arkipäivä. Puvustajat tulevat töihin kahdeksalta, ja sitä ennen olisi hyvä olla valmista.

Kohtaus 3: Koistinen

Molander huristelee imurilla kankaiden ja ompelutarvikkeiden täyttämien huoneiden läpi. Seinille on kiinnitetty vanhojen esitysten julisteita ja piirroksia puvuista. Tarvikelaatikoita on sukille ja henkseleille, jopa sulille. Molander pyyhkii ompelupöydät sekä ikkunalaudan ikivanhan, kukkaruukkutelineenä toimivan Singerin vierestä.

Pitkällä käytävällä roikkuu henkareissa turkkeja, ritarinvarusteita ja poliisinpukuja. Molander etenee tarpeiston kautta kohti keittötä ja kahvitilaa, kunnes edessä seisoo – luuranko! Tässäkö se kummitus on? Ei, sehän on muovinen, eikä lopulta kovinkaan pelottava.

"Koistiseksi sitä sanotaan. Ensimmäisenä työpäivänäni se kyllä vähän säikäytti, kun se makasi pukukopin kaappien päällä."

Kahvihuoneen seinälle kiinnitettyyn listaan on merkitty harjoitukset ja esitykset. Lista auttaa Molanderia suunnittelemaan työjärjestystään: esimerkiksi näytössalia ei voi siivota silloin, kun siellä harjoitellaan. Kahvitilaan saapuu aamun ensimmäinen elävä työtoveri, Vuokko Friis teatterin toimistolta. Hän vie eväänsä jääkaappiin ja vaihtaa Molanderin kanssa pikaiset kuulumiset. Kello lähestyy kahdeksaa. Ulkona on edelleen pimeää.

Kohtaus 4: Takauma – aamu kotona

Molanderin herätyskello soi maanantai-aamuna kello kuusi kotona Rödsössä, Kokkolan keskustan ulkopuolella. Hän laittaa kahvin tippumaan ja nappaa keittimestä ensimmäisen kupin jo kesken tippumisen. Hän syö jogurttia ja voileivän, juo toisen mukillisen kahvia ja peseytyy. Taustalla pyörivät aamutelkkarin uutiset.

Molander häärää aamun yksin, kuten töissäänkin, sillä muu perhe herää vasta myöhemmin. Hän yrittää tehdä kaiken mahdollisimman hiljaa. Kun mies nousee varttia vaille seitsemän, Molander on jo takki päällä lähdössä töihin mukanaan edellisiltana tehdyt eväät. Miehen tehtävänä on viedä nuorimmainen, vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen Petunia, päiväkotiin.

Molanderin aviomies harrastaa teatteria ruotsinkielisessä ryhmässä vapaa-ajallaan.

"Välillä tuntuu, että teatteria on elämässä aika paljon", Molander naurahtaa.

Hän kuitenkin uskoo, että se auttaa puolisoita ymmärtämään toisiaan. Teatterin siivoaminen ja sen yhteisössä eläminen kun poikkeaa hieman tavallisesta siivoustyöstä.

Kohtaus 5: Taiteellinen siivooja

"Esittelen itseni usein niin, että hei olen Manta, tämän teatterin taiteellinen siivooja", Molander kertoo työskennellessään näyttelijöiden taukotilassa.

Hän selittää, että vanhassa teatterirakennuksessa ja sen elämänrytmissä kaikki siivoustyön tavalliset säännöt eivät aina päde, vaan joskus on hieman taiteiltava. Keksitty titteli myös hieman pehmentää, kun siivousalan nimikkeet ovat nykyisin usein kovin virallisenkuuloisia.

"Muiden aikataulujen huomioiminen on myös tavallaan taidetta, kun menen täällä ristiin rastiin", Molander lisää. Näyttelijöiden tapaan hänenkin on joskus improvisoitava, kun suunnitelmat muuttuvat tai jokin tila onkin käytössä.

Sen Molander osaa hyvin. Hän tuli teatteriin töihin kuusi vuotta sitten, kun oli juuri valmistumassa opinnoistaan alanvaihdon jälkeen. Hän suoritti laitoshuoltajan näyttötutkintonsa tässä samassa talossa ja sai heti vakituisen pestin, joka vapautui, kun teatterin omilla palkkalistoilla ollut siivooja jäi eläkkeelle. Silloin työ ulkoistettiin paikalliselle Siivoustekijät-yritykselle, jonka taas RTK-Palvelu osti pari vuotta sitten Molanderin äitiysloman aikana. Niinpä Molander on nyt RTK:n leivissä.

Molander suoritti myös siivoustyön ohjaajan näyttötutkinnon ja aloitti teknikon opinnot. Ne ovat kuitenkin jäissä, koska valmistuminen voisi tarkoittaa siirtymistä esimiestehtäviin ja pois tästä työkohteesta.

Molander käy sytyttämässä pääaulan joulukynttelikköihin ja tonttuasetelmaan valot. Aulaa ei tarvitse nyt siivota, sillä yleisöä tulee seuraavan kerran vasta keskiviikkona. Koko taloa ei millään ehdi käydä läpi yhdessä työpäivässä.

Molander ajaa siivouskärryt "Vain henkilökunnalle" -ovesta takaisin taukotilaan ja siivoaa sen lattiat sekä läheiset vessat. Hän kertoo käyvänsä töissä nyt lauantaisinkin, koska aiemmin niitä vuoroja tehnyt osa-aikainen on lähtenyt. Jos tilalle löytyy uusi, Molander perehdyttää hänet, siivoustyön ohjaaja kun on.

Kohtaus 6: Lavastajien tauko

"Hyvältä suklaalta maistuu, mmm!"

Taiteellinen siivooja saa avata ensimmäisen luukun suklaakalenterista, jonka lavastetyöntekijät ovat hankkineet joulukuun alkamisen kunniaksi.

Lavasteporukka on kahvilla punaisessa puutalossa teatterin takana, pihan toisella puolella. Molander viettää aamupäivän kahvitauon mielellään täällä: lavastetyöntekijöitä on yleensä aina paikalla, löytyy siis muutakin juttuseuraa kuin luuranko-Koistinen.

Lavastamon esimies Veli-Matti Perälampi ja työntekijät Pasi Peltoniemi, Hanna-Kaisa Halinen ja Jani Korpi kertovat tulevista lavasteiden vaihdoksista. Tänään vaihdetaan pienellä näyttämöllä eli Katariinan kamarissa JuuretOn-lauluillan yksinkertaiset lavasteet lastennäytelmän Mimmi Mou Mirmajasta oranssi-violetteihin väreihin. Molander päättää siivota Katariinan kamarin vasta myöhemmin.

"Kun lavasteita vaihdetaan ennen uutta esitystä, tämä on sellaista rakennussiivousta", hän kertoo.

Kohtaus 7: Metsäjätin tähteet

Molander kävelee takahuoneesta käytävää pitkin kohti päälavaa. Hän löytää valokatkaisijat tottuneesti pimeässä, ja sytyttää valot. Lavalle aukeaa Metsäjätin kulissi: kioski, puhelinpylväitä ja katuvaloja. Lattialla lojuu valkoista paperilumisadesilppua ja perunalastujen muruja lauantain näytöksen jäljiltä. Molander tarttuu moppiin.

"Täältä on siivottu lecasoraa, ruusun terälehtiä, jauhoja tai herneitä: kaikkea maan ja taivaan väliltä", Molander muistelee.

Hän kerää siisteimmän paperisilpun talteen säiliöön, jotta se saadaan taas uudelleen satamaan lavalle seuraavassa näytöksessä. Tällä kertaa Molanderin apuna on valo- ja äänimies Vellu eli Veli-Matti Ersta, joka on juuri saapunut työpaikalle. Joskus taas Molander auttaa häntä poseeraamalla lavalla, kun valaistusta pitää testata.

Pääsalia hallitsevat punaiset penkit ja raskaat vihreät verhot. Molander imuroi sivumatot ja katsomotilan, joka myös mopataan. Hän liikkuu ketterästi imurin kanssa penkkien välissä ja imee roskat myös punaisilta verhoilukankailta. Sitten olisi vuorossa kaiteiden pyyhkiminen.

Molander joutuu kuitenkin keskeyttämään pääsalin putsaamisen, kun ohjaaja saapuu paikalle. Hän päättää jatkaa töitä kadun toisella puolella vierashuoneistossa, jota käyttävät esimerkiksi vierailevat ohjaajat. Lounaan jälkeen on naisten pukuhuoneiden vuoro, ja lopulta Molander palaa päänäyttämölle.

Kohtaus 8: Mantan juuret

"Hyvää päivää kaikille. Säikyn (ensi vuoden ensi-illan) harjoitukset alkavat nyt päänäyttämöllä", kertoo viesti kellarikäytävän kaiuttimista. Seuraavaksi niistä kuuluu valmistautuvien näyttelijöiden puheensorinaa ja naurua, sillä harjoitukset kuuluvat kaiuttimista kellariinkin. Molander on saanut päänäyttämön siistiksi ennen harjoitusten alkua. Mopattuaan vielä sivuoven viereisen portaikon hän päätyy juuri kellarikerrokseen. Siellä pyörii pyykkikone, 20 minuuttia jäljellä.

"Nyt olen kävellyt jo niin paljon portaita, että alkaa vähän tahti hidastua", hän toteaa.

On aika istahtaa iltapäiväkahville.

"Äitini oli myös siivooja, ja minä olin joskus pikku apurina", Molander kertoo kuppinsa äärellä.

Molander päätyi leipuri-kondiittoriksi, mutta yötyöpainotteisuus ei sopinut perheelliselle. Niinpä tyttärestäkin tuli siivooja.

Kun Molander on tehnyt päivän työt loppuun, hän vaihtaa ylleen omat vaatteet ja nousee taas autoon. Kello on kolme ja on kaamosaika, joten Kokkolassa alkaa hämärtää.

Molander pysäköi autonsa päiväkodin eteen. Hän astelee sisään ja palaa pian kuopuksensa kanssa. Myös Petunian ja hänen pehmokissansa on aika palata kotiin. Siellä Molander on omien sanojensa mukaan aika laiska siivoamaan – eikä entinen leipuri-kondiittori myöskään juuri leivo.

Jälkinäytös: Teatterin kummitus?

On pakko vielä palata hetkeksi teatterin kummitukseen. Maritta Molander liikkuu työssään yleensä huomaamattomasti siellä, missä ei ole muita, ja tuntee kaikki sokkeloisen rakennuksen kiertotiet. Voisiko olla niin, että hän on se kummitus?

"Jos joku kysyy asiasta, tai sanoo, että kummitus on hävinnyt, niin vastaan että nyt se on palannut", neljä kuukautta sitten perhevapaansa päättänyt Molander virnistää.

Torstaina, muutamien harjoitusten jälkeen, Molanderin huoltama päänäyttämö on taas valmis uutta Metsäjätin näytöstä varten. Yleisö istuu puhtaille penkeille ja katsoo, kun näyttämölle sataa lunta.

Kuka: Maritta Molander

  • Ikä: 40.
  • Työ: RTK-Palvelulla, työkohteena Kokkolan kaupunginteatteri.
  • Koti: Omakotitalo Rödsön kylässä Kokkolan keskustasta koilliseen.
  • Perhe: Mies ja kolme lasta: Iines, 14, Peppi, 10 ja Petunia, 1.
  • Koulutukset: Leipuri-kondiittori, laitoshuoltaja, siivoustyön ohjaaja. Teknikon koulutus nyt tauolla.
  • Harrastukset: Hoitaa pihaa kotona ja mökillä, viljelee hyötykasveja, tänä kesänä tomaatteja. Ehtiessään kunnostaa vanhoja huonekaluja. Käy katsomassa teatteria myös muilla paikkakunnilla.
  • Ay-aktiivisuus: PAM-Kokkolanseudun osaston johtokunnan sihteeri. ”Työtoverini, joka oli harjoittelija, innosti minut mukaan.”
  • Lempinäytelmä: Piukat paikat, joka esitettiin Kokkolassa vuonna 2010. ”Metsäjätistäkin tykkäsin. Se toi nuoruusajat mieleen.”

Kokkolan kaupunginteatteri

  1. Vuonna 1905 perustetulla Kokkolan työväenyhdistyksellä oli alusta asti huvitoimikunta, joka esitti ensimmäisen näytelmänsä saman vuoden lopulla.
  2. 1930-luvulla perustettiin Kokkolan Näyttämö, ja 40-luvulla sen teatteritoiminta yhdistyi työväenyhdistyksen kanssa. 60-luvulta alkaen tämä toiminta jatkui kaupunginteatterin nimellä.
  3. Vaikka teatterin tausta on työväenyhdistyksessä, se toimii entisessä suojeluskuntatalossa, joka tunnetaan myös nimellä Vartiolinna. Rakennus on peräisin 1920-luvulta ja se on toiminut myös kaupungintalona.
  4. Nimestä huolimatta teatteria ei pyöritä Kokkolan kaupunki, vaan kannatusyhdistys, jonka perustajajäseniä ovat kaupunki, Keski-Pohjanmaan liitto ja Kokkolan Teatterinaiset.

 

 

Teksti: Tuomas Lehto

 

Uusimmat

Suosituimmat