Artikkeli - 23.01.2015 klo 08.36

Merja Kyllönen: Tipeillä ei elä

400 euron palkka, lisäksi tippejä ja toimeentulotukea. Houkuttaako? Tämä voi olla suomalaisenkin palkansaajan tulevaisuus, jos kilpailukykyä lähdetään parantamaan kyseenalaisin keinoin.

Saksassa näin on tehty. Siellä kokonaistuotanto on kyllä kasvanut nopeammin kuin EU-maissa keskimäärin, ja työttömyysaste laskenut. Teollisuus pärjää hintakilpailussa, kun työvoimakulut ovat laskeneet. Iso osa työtä tekevistä ihmisistä sen sijaan ei enää pärjää.

Saksassa tehdyillä uudistuksilla ei luotu lisää työtä, vaan olemassa olevia töitä pätkittiin työnantajien mielen mukaisiksi halvoiksi minitöiksi. Hommia riittää siis useammalle, mutta työllä ei tule toimeen.

Köyhyys sekä tulo- ja varallisuuserot ovatkin Saksassa kasvaneet. Noin kahdeksan miljoonaa saksalaista on sosiaaliavun varassa. Maan vaihtotase on kyllä ylijäämäinen, mutta viidennes työvoimasta ansaitsee alle 8,5 euron tuntipalkkaa. Vaikka vasemmiston vaatima minimituntipalkka tuli Saksassa voimaan, ei se poista ongelmia, koska järjestelmään jätettiin tarkoituksella porsaanreikiä.

Tällaistako me Suomessa haluamme?

Kevään eduskuntavaaleissa tullaan esittämään erilaisia malleja talouskasvun luomiseksi ja Saksan mallia epäilemättä tarjotaan malliesimerkkinä toivottavista "uudistuksista". Pätkä-, vuokra-, silppu- ja osa-aikatyön ongelmana vain on, että niistä on vaikea saada elantoansa.

Huomionarvoista on myös, että Saksan uudistukset eivät parantaneet tuottavuutta, vaan kilpailukykyä parannettiin pienipalkkaisten tilannetta huonontamalla.
Osaava, koulutettu ja sitoutunut työntekijä on yritykselle kilpailuvaltti, ja vaurauden tasainen jakautuminen paras talouskasvun ja yhteiskuntarauhan tae. Suomessa palvelualoilla on eurooppalaisittain hyvät palkat, mutta kuka tahansa alalla työskentelevä voi kertoa, ettei täällä silti rahoissa kieritä.

Työsuhteiden huonontamisen sijaan meillä olisi syytä kiinnittää huomiota pienituloisimpien verotuksen keventämiseen sekä turvallisiin, oikeudenmukaisiin työsuhteisiin.

 

 

Teksti: Merja Kyllönen, europarlamentaarikko (vas.) ja runoratsu

 

Uusimmat

Suosituimmat