Artikkeli - 16.12.2019 klo 12.44
Toimeentulo

Lisätunnit tuovat pelivaraa osa-aikatyöntekijän talouteen

Tuotteiden esillepano on Iinalle yksi mieluisimmista työtehtävistä. Kuva: Marja Seppälä

Tuotteiden esillepano on Iinalle yksi mieluisimmista työtehtävistä. Kuva: Marja Seppälä

Myyjä Iina Raita nauttii työstään, mutta on kokenut sen aikana myös palkkaköyhyyttä. Osa-aikatyöntekijän täytyy siirtää lisätyötuntien tuomia euroja säästöön, jotta tulee työllään toimeen.

IINA RAITA
Ikä: 31
Asuinpaikka: Kouvola
Koti: vuokra-asunto, 92 m2
Ammatti: Myyjä
Palkka: 1620 euroa bruttona
Perhe: Aviomies
Harrastukset: elokuvat, ruoanlaitto, jooga, lenkkeily ja hyggeily

”Tervetuloa!” Iina Raita huikkaa 30-luvun pienkerrostalon ovenraosta Kouvolassa. Hänen hersyvä nauru ja iloinen olemus toivottavat tervetulleeksi kotiovelta alkaen. Sisällä on vastassa lämpöä huokuva koti, jonka harmoninen sisustus yhdistelee harmaan, ruskean ja vaalean sävyjä. Istumme sohvapöydän ääreen puhumaan rahasta. Toisin kuin ehkä monelle muulle, Raidalle siitä puhuminen on helppoa.

”Kyllä me työkavereiden kesken saatetaan useinkin kysellä toisiltamme, että paljonko sait palkkaa”, hän kertoo.

Työuransa Raita aloitti 14-vuotiaana Tampereella kesätyössä isoäitinsä kirjanpitoyrityksessä, jossa hän teki kopiointitehtäviä. Siellä työtunnit ja palkka kasvoivat sitä mukaa kun kesiä tuli lisää. Lukion jälkeen häntä kutsuivat vaatetusalan artesaaniopinnot, sillä vaatteiden suunnittelu ja mallien piirtäminen kävivät häneltä luonnostaan.

”Olen pienestä pitäen tykännyt suunnitella vaatteita. Piirsin niihin aina myös hintalapun, sen verran talousasiat olivat mielessä jo silloin”, Raita naurahtaa.

Ompelijaopintojen päätyttyä Raidalle paljastui, että opiskeluja vastaavaa työtä ei Kouvolassa ollut tarjolla. Elämä oli kesätyösäästöjen varassa kitkuttamista. Työnhaku oli päällä, mutta tarjolla oli vain keikkatöitä. Niitä hän ehti tehdä moneen lähtöön: silloisen Varamiespalvelun lähettämänä hän muuan muassa mainosti promootiotyöntekijänä lehtien liitteitä, neuvoi juna-asemalla uusien automaattien käyttössä ja myi liittymiä puhelimitse.

Toimeentulo riippui siitä, miten keikkaa sattui kulloinkin olemaan. Loma-aikoina hän jatkoi myös kirjanpitotöitä tutussa isoäidin yrityksessä.

Nykyään Iina siirtää palkastaan vähintään 10 % säästöön, mahdollisuuksien mukaan myös enemmän. Kuva: Marja Seppälä

Pätkätyöläisenä hän ei saanut yhteiskunnaltakaan taloudellista tukea, koska silloisen avopuolison tulot laskettiin mukaan.

”Silloin joutui tosissaan miettimään sitä, olisiko yhdessäoloa sittenkin järkevämpää toteuttaa kahdessa osoitteessa. Totesimme kuitenkin, että emme todellakaan ala tuollaisiin järjestelyihin vain tukien takia”, Raita kertoo.

Siihen aikaan hänen asumismenonsa olivat pienet ja arki rullasi muutenkin mukavasti. Työ vain puuttui.

Raita istui joka aamu olohuoneen pöydän ääreen, joi teetä ja selasi mol.fi-sivuilta avoimena olevia työpaikkoja. Työhakemuksia hän lähetti yhden tai useamman viikossa, mutta kun aiempi kokemus kaupan alalta puuttui, ura ei auennut vaatekaupoistakaan. Pesulaankin hän ehti hakea, sillä ajatteli sen olevan edes jollain tavalla lähellä omaa osaamistaan.

”Haastattelussa minulta kysyttiin, petaanko sänkyäni aamuisin. Menin ihan hämilleen! En tiedä, jäikö se sitten siitä kiinni, mutta paikka ei auennut”, hän naurahtaa.

Kaksi vuotta kestäneen työnhaun jälkeen viimein tärppäsi.

Syksyllä 2012 Kouvolaan avattiin kauppakeskus Veturi, josta tuli Suomen 10. suurin kauppakeskus. Mol.fi -sivulle sateli uusia avoimia työpaikkoja. Niistä Raidan huomio kiinnittyi yhteen: tanskalainen design-myymäläketju Flying Tiger haki myyjiä osa-aikaiseen työsuhteeseen. Yrityksen verkkosivujen leikkisästä ilmeestä ja monipuolisista tuotteista haltioituneena hän tunsi löytäneensä omannäköisen työn.

”Täällähän on yhden reiän reijitin ja hauskoja design-juttuja, tänne miun on päästävä!” hän ajatteli tutustuessaan yrityksen verkkosivuihin.

Hyggeily on paitsi yksi Flying Tigerin arvoista, myös Iinan mielipuuhaa. Kuva: Marja Seppälä

Pian hän allekirjoitti vakituisen työsopimuksen osa-aikatyöstä, joka takasi vähintään kymmenen työtuntia viikossa. Uuden myymälän pystyttämisessä työtunteja riitti tosin pitkän aikaa reilusti enemmän. Vuotta myöhemmin, myymälätoiminnan vakiinnuttua Raidalle koitti kuitenkin tiukemmat ajat. Silloinen parisuhde päättyi, ja hän muutti omaan vuokra-asuntoon.

Yksin asuessa hän ei voinut enää jakaa asumiskuluja, matkakustannuksia tai ruokalaskua. Sellaisina kuukausina, kun hänelle tarjotut työtunnit jäivät työsopimuksessa luvattuihin kymmeneen tuntiin viikossa, palkkapussiin kilahti noin 700 euroa kuukaudessa. Vuokran verottaessa 550 euroa ei paljon muuhun sitten rahaa jäänytkään.

”Tuohon aikaan sai kyllä olla tosi tarkka rahasta!” Raita muistelee.

Vaatteista, kauneudenhoidosta, kampaajalla käynneistä ja harrastuksista hänen oli luovuttava ensimmäisenä. Hän piti myös tarkkaa kirjanpitoa menoistaan ja tuloistaan. Kahden samassa pankissa olevan tilin avulla hän piti huolta taloudestaan.

”Minulla on kaksi tiliä ihan sitä varten, että silloin kun tunteja on enemmän, laitan osan palkasta sivuun niitä kuukausia varten, jolloin tunteja on vähemmän. Sitten voin siirtää itselleni rahaa käyttöön sen verran, kun tarvitsen”, hän kertoo.

Vuoden yksinelon jälkeen Raita tapasi nykyisen aviomiehensä ja työsopimukseenkin kirjattiin enemmän viikkotunteja. Ensin 19 tuntia ja puolitoista vuotta sitten 24 tuntia.

”Nyt on hyvä. Tiedän, että enää ei voi tulla eteen sellaista tilannetta, että tilille tulisi vain 600–700 euroa palkkaa.”

Täysiin työtunteihin hänellä on silti vielä matkaa. Osa-aikatyön lisääntyminen onkin trendi koko vähittäiskaupan alalla, sillä osa-aikatyön määrä on lisääntynyt tasaisesti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Kun Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1989 Suomessa vähittäiskaupan alalla työskenteli 39 000 osa-aikatyöntekijää, tänä vuonna niitä oli jo 58 300. Samaan aikaan kuluvan vuosikymmenen aikana 31–40 tuntia viikossa tekevien määrä on vähentynyt, ja 21–30 tuntia tekevien kasvanut. Osa-aikatyöntekijän toimeentulon kannalta ilta- ja viikonloppulisillä on entistä suurempi merkitys kuukausipalkkaan.

Iina Raita on työskennellyt Kouvolan kauppakeskus Veturissa vuodesta 2012 lähtien. Kuva: Marja Seppälä”Se näkyy heti palkassa, jos työskentelee iltaisin ja viikonloppuisin. Sunnuntait ovat ihan miellyttäviä päiviä olla töissä, lyhyitä ja tuottoisia vuoroja,” Raita sanoo.

Tällä hetkellä hänen myymälässään on kolme vakiotyöntekijää. Henkilöstöpalveluyrityksestä tulee lisäksi kaksi vuokratyöntekijää.

”Työt pitäisi järjestää niin, että kaikille tulee riittävästi hyviä vuoroja eli ilta- ja sunnuntaivuoroja. Kenenkään ei myöskään pitäisi joutua olemaan pitkiä aikoja yksin. Siinä on vaikea käydä vaikkapa vessassa, jos olet yksin useita tunteja myymälässä”, Raita kertoo.

”Myymälän aloittaessa teimme töitä aina parettain. Nykyään kuitenkin joka vuorossa on yksintyöskentelyä. Yrityksen budjetti on tiukentunut, kun vuosi vuodelta pitää päästä aina parempaan tulokseen”.

Tulevalta työehtosopimuskierrokselta hän toivookin huomion kiinnittämistä yksintyöskentelyn valvontaan.

Nykyään Raita siirtää palkastaan vähintään 10 prosenttia säästöön, mahdollisuuksien mukaan myös enemmän. Niille säästöille on jo mietittynä tulevaisuuden sijoituskohde: omakotitalon käsiraha. Erilaisista arjen tuloista ja menoista hän pysyy kartalla seuraamalla niitä säännöllisesti verkkopankista.

Tiukoilta ajoilta opitun kahden tilin taktiikan ansiosta hän tietää, ettei ikäviä yllätyksiä tule niinäkään kuukausina, jolloin omalle kohdalle ei satu montaa sunnuntaivuoroa ja tunteja on tarjolla vain sopimuksessa luvattu minimimäärä.

”Kun ruokakaupassa nenään tulvahtaa tuoreen basilikan tuoksu, sitä on pakko ostaa”, Iina kertoo. Kuva: Marja Seppälä

Jouluostokset ja tammikuun alennusmyynnit houkuttelevat kauppakeskuksiin paljon asiakkaita, joten joulua kohden hänellä riittää lisätunteja mukavasti. Samalla euroja kilahtelee myös säästötilille haaveissa siintävää omakotitaloa varten. Jouluna Raidalla on aikaa myös levätä ja nauttia jouluherkuista.

”Olen yleensä ollut jouluaattona vielä töissä, mutta tänä vuonna jouluaatto on minulla vapaa. Aion ainakin laittaa laatikoita ja kalkkunaa pöytään. On ihanaa laittaa ruokaa kotona!”

 

TULOT (yht. 1620 euroa)  
bruttopalkka: 1620 euroa
nettopalkka: 1227 euroa

MENOT (yht. 1205 euroa) 
vuokra 415€ (puolikas 830€)
ruoka + päivittäistavarat 350€
vaatteet 30€
terveys 20€
matkakulut 45 + 25€
puhelin ja internet, 30 €
sähkö 30 €
kauneudenhoito 50€
säästö 150€
lahjat 60€

PAMin jäsenkyselyyn vuoden 2019 keväällä vastanneiden osa-aikaisten myyjien nettoansio kuukaudessa oli 1 391 euroa ja kokoaikaisten 1 705 euroa.

 

 

Teksti: Minna Raitapuro

 

Uusimmat

Suosituimmat