Artikkeli - 18.10.2017 klo 13.05
Toimeentulo

Koko ajan äiti - siivooja Kirsi Segerin palkka on pieni, perhe suuri ja arki vauhdikas

Kirsi Segerin suurperheen arki on tarkkaan aikataulutettu. Milla tuodaan ja viedään hoitoon naina samaan aikaan. Kuvat: Susanna Kekkonen

Kirsi Segerin suurperheen arki on tarkkaan aikataulutettu. Milla tuodaan ja viedään hoitoon naina samaan aikaan. Kuvat: Susanna Kekkonen

Kirsi Seger siivoaa kerrostalojen rappuja täydet työpäivät. Palkka ei elätä nelilapsisen yksinhuoltajan perhettä, vaan yhteiskunnan on autettava. Näinkö palkkaköyhyys paranee?

”Kokeilin joskus Tikanojalla sitä ohjaajan hommaa, mutta ei se ole mua varten. Se on semmosta paperin pyörittelyä ja autolla ajamista. Mä olen aina tehnyt ruumiillista työtä.”

Töp, töp, töp, töp. Kirsi Segerin, 40, puhe kaikkoaa yläilmoihin tiheiden, kevyiden askelten säestämänä. Kello käy kahta, ja rappusiivoojan työpäivä kallistuu kohti loppua Helsingin Lassilassa. Meneillään on kymmenen kerrostalon yhtiön kymmenestä rappukäytävästä toiseksi viimeinen.

”Nämä on kaikki juoksuportaita”, kuuluu ylhäältä mopin kalahtelun lomasta.

Juoksuportaat on ammattisanastoa. Se tarkoittaa hissitöntä taloa. Syyskuun lopun torstaina taloissa on Segerin ja hänen työparinsa voimin tehty viikon toinen, kevyempi perussiivous: portaikot pyyhitään, alatasanteet imuroidaan ja saunat sekä pesutuvat pestään. Tämän viikon päätteeksi Seger saa kokopäivätyöstään kuukauden palkan: 1700 euroa bruttona. Se on runsaat viitisenkymppiä enemmän kuin mitä hän vielä muutama kuukausi sitten tienasi ISS Palveluilla. Seger siirtyi pienemmän firman palkkalistoille, ja puolentoista vuoden työsuhde ISS:llä päättyi hänen omasta halustaan. Yksi syy on niin tiukoiksi vedetyt siivoustyön mitoitukset, ettei terve ja hyväkuntoinen nainenkaan enää jaksanut.

Vaalea, Segeriä vanhempi nainen lähestyy pihan poikki, kolauttaa ämpärin ja mopin maahan ja pistää tupakaksi.

”Huh. Tuo sauna on niin pieni, ettei siellä meinaa mahtua kääntymään, kun niitä lattioita koittaa ottaa.”

Segerin työpari Mervi Rantala kävelee autolle, jonka kyljessä on siivousfirman logo. Yritys ei halua nimeään mainittavan tässä jutussa. Seger on ilmaantunut rapun ovelle ja nostaa imurin ulos pihakäytävän puolelle. Se ei imuroidessa mahdu pienelle alatasanteelle.

”Varo nyt, ettet nostele liikaa”, hän huikkaa Rantalalle.

”Työn kilpailuttaminen, se on kyllä vihonviimeinen.”

Rantala avaa auton oven ja istahtaa kuskinpenkille sivuttain. Kahvitauko.

Hän on vasta palannut monen viikon sairauslomalta. Vuosikymmenien ura siivoojana verottaa selkää, mutta Rantala on pysynyt nykyiselläkin työnantajalla jo 17 vuotta. Hän on seurannut alan palkkakehitystä aitiopaikalta, kuten Segerkin. Siivoojan ansioista on hiljalleen leikkaantuneet pois esimerkiksi ikälisä ja niin sanotun likaisen työn lisä, jota ennen maksettiin vaikkapa oksennusten siivoamisesta. Vaikka kiinteistöpalvelualalle vuoden 2009 työehtosopimusneuvotteluissa sovittu ansiokehitysohjelma on hivuttanut palkkoja ylöspäin, toimeentulo on edelleen tiukassa.

Rantala ja Seger nimeävät oitis yhden syyllisen siihen, miksi siivoustyö on tekijälleen paitsi todella raskasta, myös erittäin huonosti palkattua.

”Työn kilpailuttaminen, se on kyllä vihonviimeinen.”


Mervi Rantalan ja Kirsi Segerin päivän urakka on tehty. Vaikka työ on raskasta, siitä nauttii, koska tulos on heti omin silmin nähtävissä.

Siivousalalla kilpailuttaminen tarkoittaa, että siivoustyötä ostavat tahot pyytävät siivouspalveluja tarjoavilta firmoilta tarjouksia. He haluavat  mahdollisimman hyvän ja kattavan palvelun mahdollisimman halvalla. Siivousfirmat siis mitoittavat työn mahdollisimman lyhyessä ajassa tehtäväksi, jolloin hinta saadaan alas. Työn hinta on edelleen niin alhaalla, ettei Segerin kaltainen kokopäiväinen, vakituisessa työsuhteessa oleva siivooja ja neljän lapsen yksinhuoltaja elä pelkällä palkallaan, josta käteen jää 1300 euroa.

Hän saa lisäksi asumistukea, lapsilisät sekä kahdesta nuorimmasta lapsestaan elatusmaksut. Nuorimman, eli Millan, 5, päivähoitomaksujen osalta hän on nollaluokassa, eli tulotaso on niin matala, ettei hoidosta laskuteta ollenkaan. Seger ei ole selvittänyt, olisiko hän oikeutettu toimeentulotukeen. Ei sen jälkeen, kun hän ensimmäisestä miehestään erottuaan jäi yksin kahden pienen lapsen kanssa, sai potkut kaupungin siivouspalveluista, oli juuri aloittanut laitoshuoltajan opinnot ja meni sosiaalivirastoon pyytämään tukea.

”Ajattelin, että jos edes sänkyä varten olisin saanut rahaa, kun ei meillä ollut kuin vaatteet ja joitain lautasia. Mutta sieltä sain vain lämmintä kättä.”

”Palkkataso kiinteistöpalvelualalla on edelleen surkea. Se on sanottava.”

Segerin perhe tulee toimeen, koska yhteiskunta osallistuu elatukseen. Tänä vuonna valmistui PAMin rahoittama, tutkija Niina Tannerin selvitys Mulle, muille – ja sosiaaliluukulle, joka paljastaa, miten paljon yhteiskunta – eli käytännössä kaikki veroja maksavat – keventävät osa-aikaisia työsuhteita viljelevien vähittäiskaupan yritysten palkanmaksutaakkaa. Vuonna 2015 sitä kevennettiin jopa 30 miljoonalla eurolla.

PAMin työaika- ja palkkausjärjestelmäasiantuntija Sirpa Leppäkangas pitää huomionarvoisena sitä, että Seger ei tule toimeen kokoaikaisestakaan työstä saatavalla ansiolla. Ei, vaikka palkka on nykyisessä työssä hieman työehtosopimuksen vähimmäispalkkoja korkeampi.

”Palkkataso kiinteistöpalvelualalla on edelleen surkea. Se on sanottava”, Leppäkangas toteaa.

Kiinteistöpalvelualan ansiokehitysohjelma on päättynyt, ja paraikaa PAMissa hiotaan tavoitteita tuleviin neuvotteluihin. Pamilaisten alojen palkkatason parantamiseksi on yleiskorotusten lisäksi mietittävä myös muita keinoja. Ne tarkoittavat palkkausjärjestelmien kehittämistä ja yrityksissä sovittavia täydentäviä palkkausmuotoja.

"Lisäksi voi kysyä, pitäisikö pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa taulukkopalkkojen olla kaikilla pamilaisilla aloilla korkeampia kuin muualla maassa", Leppäkangas pohtii.

"PAMin alojen vähimmäispalkkojen ja elinkustannusten välinen kuilu on venähtämässä kestämättömäksi. Esimerkiksi kaupan alalla ja vartiointialalla tällainen jaottelu palkkataulukoissa jo on."

"Syntyisikö työnantajalle painetta nostaa palkkoja, jos tätä meidän tukijärjestelmää ei olisi?"

Palkkaköyhyys on PAMin edunvalvonnan kannalta tärkeä tunnistaa ja tunnustaa. Siksi kuluneen vuoden aikana toteutettiin jo toisen kerran kysely, jossa jäseniä pyydettiin kirjoittamaan siitä, miten he tulevat palkallaan toimeen ja mitä se vaatii. Kirsi Seger oli yksi kyselyyn vastanneista.

PAMin tutkimuspäällikkö Antti Veirton mukaan vastaukset kertovat paljon siitä, että palkka ei elätä, ja muut sosiaalietuudet ovat ihmisille välttämättömiä.

"Tulee mieleen, että etuudet jopa tuottavat palkkaköyhyyttä. Syntyisikö työnantajalle painetta nostaa palkkoja, jos tätä meidän tukijärjestelmää ei olisi?"

Veirto painottaa, ettei pohdinnallaan tarkoita, että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä pitäisi romuttaa. Tavallaan tuet kuitenkin antavat työnantajille luvan maksaa liian vähän. Veirto kannattaa byrokratian loukkujen purkamista.

"Kaikenlaisten muutosten, kuten vaikkapa siirtymisen työttömyydestä takaisin työelämään, pitäisi sujua mahdollisimman jouhevasti niin, etteivät ne hankaloita ihmisten työllistymistä."

Leppäkangas tietää myös, että tuet ovat työnantajille monella tavalla valttikortti.

"Aika usein väitetään, että ihmiset eivät ota edes vastaan kokoaikatyötä, koska tuet ovat niin hyvät."

Seger on ottanut. Ylityöt eivät hänen arkeensa mahtuisikaan, mutta Segerin mukaan kiinteistöpalvelualan työnantajat eivät ylitöitä edes teetä. Kun hänen palkkansa uudessa työssä nousi, muutos oli niin pieni, ettei se vaikuttanut tukien määriin.


Tärkeät asiat, kuten viikon ruokien saapuminen ja palkkapäivä, löytyvät perheen viikkokalenterista.

Aurinko saa kerrostalopihan liukumäen hohtamaan. Segerin puhelin soi, ja hän pysähtyy päivän viimeisen, juuri siivoamansa rapun ovelle.

”Noni, puhu nopeasti”, Seger vastaa. Koulusta päässyt 9-vuotias Timo on asiassaan ytimekäs, ja Seger kantaa imurin, mopin ja muut työvälineet autolle. Ovet läjähtelevät.

Seger muistaa Rantalan joskus kysyneen, että miksi siivoat, kun sinusta olisi niin moneen muuhunkin hommaan.

”Vastasin, että koska mä tykkään tästä!”

Aikoinaan Seger kyllä haaveili työstä hevosten parissa. Hän sanoo olevansa ”tavallisesta työläisperheestä”. Isä oli rekkakuski ja äitikin duunari, joka työskenteli viimeiset työvuotensa pysäköinninvalvojana. Vanhemmat erosivat, kun Seger, kolmesta tyttärestä nuorin, oli kuuden. Hän varttui Helsingissä, mutta kävi yläastetta myös Joutsassa. Peruskoulun jälkeen 16-vuotiaana Seger lähti vuodeksi Tampereelle hevostalleille töihin. Hevostyttö sai kuitenkin huomata, että nuoria eläinrakkaita käytetään hyväksi: ”palkkaa” maksettiin esimerkiksi ratsastustunteina.

Talli ja Tampere jäivät taakse, ja Seger meni siivoojaksi SOL Palveluille.

”Työnteko oli silloin paljon rennompaa, ja palkalla eli paremmin kuin nykyään.”

Myöhemmin Seger oli lähihoitajaopiskelijana töissä sairaalassa. Sitten paukahti selkä, ja alanvaihto oli edessä. Siwan myyjänä oli mukavaa, palkka parempi kuin ennen, mutta työajat söivät perheellistä. Muutaman vuoden takaisen eron jälkeen Seger totesi, että kauppojen laajat aukiolot eivät vain natsaa yhteen nelilapsisen yksinhuoltajaperheen arjen pyörittämisen kanssa. Nuorimmat lapset viettävät viikonloppuisin aikaa myös isänsä kanssa, mutta arki on äidin vastuulla. Seger palasi säännölliseen, arkeen ja päiväsaikaan sijoittuvaan siivoustyöhön. Ja pienempiin tuloihin.


Timon iloksi äiti on tehnyt "fuudii", mutta teini-ikäisiä ei saa huoneistaan syömään vielä.

Keijumainen tyttö vaaleansinisessä harsopuvussa kiipeää keittiön apupöydälle istumaan. Siivet vain puuttuvat. Frozen-elokuvan prinsessamekko on kiskaistu huolettomasti raitapaidan ja verkkareiden päälle.

Milla puhua pälpättää äidille, joka lataa kahvinkeitintä, leikkaa omenasta lohkoja ja koppaa tämän tästä tytön syliinsä. Lattialla pyörii väkkäränä pieni koira, kleinspitz-rotuinen Tyty, oikealta nimeltään Kutrin Yön Tähti.

Seger lapsineen asuu Pohjois-Helsingissä, Pukinmäessä. Neljän huoneen ja keittiön asunnossa tarpeelliset huonekalut ovat asettunet keveästi sinne tänne, mutta kaikkiaan roinaa on vähän. Sonjalla, 18, ja Christianilla, 14, on omat huoneet, joiden ovet pysyvät tänäkin iltana visusti kiinni. Milla ja Timo jakavat kolmannen makuuhuoneen, ja Seger nukkuu olohuoneessa. Keittiön seinällä on huolella väritettyjä, hempeänsävyisiä piirroksia hevosista.

”Vanhimman tyttären tekemiä”, Seger sanoo ripaus ylpeyttä äänessään.

Joka arkipäivä neljän maissa Seger on selvinnyt Millan kanssa kotiin ja keittää kahvit. Keittiö odottaa siistinä, koska Sonja on hoitanut tiskit.

”Kahvin jälkeen menen suihkuun. On ihan pakko, koska portaikoissa päähän putoilee hiekkaa ja roskia. Vasta suihkun jälkeen teen ruoan.”

Ovikello soi. Timo eli Timppa tulee pallokerhosta, kuumissaan ja nälkäisenä.

”Äiti, milloin sä teet fuudii?!”

”Nuorimmalla ei ole vielä harrastuksia, koska olen sitä mieltä, että noin pieni ei niitä tarvitse”, Seger sanoo ja ottaa maidon toisesta täyskorkeasta jääkaapista.

Iso perhe ei välttämättä tarvitse hirveästi tavaraa, mutta se tarvitsee paljon ruokaa ja sille tarpeeksi säilytystilaa. Seger ei käy kaupassa. Sen sijaan kerran viikossa hän istahtaa kännykän kanssa keittiönpöydän ääreen ja tilaa verkkokaupasta viikon ruoat, jotka kauppa toimittaa kotiin, suoraan Segerin eteisen lattialle. Reilun kuuden euron toimitusmaksusta huolimatta Kirsi katsoo tekevänsä selvää säästöä.

”Heräteostokset jäävät kokonaan pois. Tilaan kaiken tarpeellisen, mutta en mitään ylimääräistä. Ja jos menisin lasten kanssa kauppaan, unohtaisin varmuudella puolet, mitä piti ostaa.”

Hän on laskenut, että säästää näin kuukausittain 50–70 euroa ruokamenossa. Lisäksi säästyvät voimat ja aika. Autottomalle olisi kova homma raahata mäen päällä seisovaan taloon 15 litraa maitoa.

”Joskus Sonja tekee ruoan”, Seger sanoo.

”Hyvin harvoin”, tuhahtaa Timppa ja nappaa ohi mennessään pöydältä omenalohkon.


Kirsi Seger vastaa arjen pyörityksestä, Milla muusta pyörityksestä. Prinsessamekko on hyvä asu arkenakin.

Nykyisessä työssä palkka nousi, mutta sen sijaan Seger menetti jotain, minkä olisi saanut, jos olisi pysynyt saman työnantajan palveluksessa kaksi vuotta.

”Ensimmäiseltä sairauspäivältä saa palkan vasta, kun on ollut sen kaksi vuotta töissä. Sama juttu, jos jää sairaan lapsen kanssa kotiin.”

Näin on sovittu kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksessa. Yksinhuoltajaäiti pitää tätä suurena heikkoutena matalapalkka-alan työehdoissa. Onneksi oma kunto on hyvä eivätkä lapsetkaan juuri sairastele.

”Mutta mun teinit ei pyydä koko ajan rahaa."

Seger on vetäissyt suihkun jälkeen mukavat kotivaatteet päälle. Hän nostaa jauhelihakiusauksen uunista pöytään ja tökkää kauhan ruokaan.

”Sitä joutuu todella joka lantin laskemaan”, hän sanoo.

Kirsi ei juo ollenkaan alkoholia, mutta pieni pahe on tupakanpoltto. Siitä hän aikoo päästä eroon. Läheinen 24/7-kuntosali vie parikymppiä kuussa.

”Me ei matkusteta ulkomaille ollenkaan, vaatteita ostan tosi paljon kirpputoreilta, paitsi että tietyssä iässä esimerkiksi poikien ulkovaatteita ei enää käytettynä saa.”

Kausien vaihtelut tarkoittavat usein rahareikiä. Millan syyshaalari löytyi kesän alennusmyynnistä. Lisämenoja tulee yllättävistä, pakollisista hankinnoista, kuten syyskuussa uusista silmälaseista.

Lapset harrastavat halvalla. Sonjan satunnaisia ratsastustunteja katetaan talleilla työskentelyllä. Kesämatkaksi riittää mummoloissa kyläilyt, ja Christianin pelitietokone hankittiin lopulta osamaksulla.

”Mutta mun teinit ei pyydä koko ajan rahaa”, Seger sanoo.

Christianilla on tunnukset luottokorttiin, jolla voi maksaa netissä. Tililtä ei ole koskaan kadonnut senttiäkään.

”Siinä mielessä mulla on jännä poika.”

Olohuoneesta kuuluu Timpan ja Millan nauru. Nuorimmaisille on luvattu ruoan jälkeen vielä pyöräretki. Seitsemän korvilla on jo iltapalan aika, ja yhdeksään mennessä äiti, Milla ja Timppa ovat unessa. Herätys on aikaisin, koska Seger aloittaa työt seitsemältä.

Mutta siihen on vielä aikaa. Seger istahtaa hetkeksi alas ja kattaa astioita pöydälle.

”Sen olen oppinut, että pyrin ajattelemaan asioita eteenpäin vain lyhyinä ajanjaksoina. Voin stressata satunnaisista, yllättävistä rahanmenoista, mutta en viitsi huolestua siitä, mitä ehkä tapahtuu joskus myöhemmin.”

Tyty-koira kipsuttaa nuuhkimaan vesikuppia, ja Milla kiipeää syliin. Juuri nyt on kaikki aika hyvin.

 

 

Teksti: Sini Saaritsa

 

Uusimmat

Suosituimmat