Uutinen - 17.09.2015 klo 15.42

Kihlattu lähti pettäjän tielle

Kihlapari palkansaajat ja työnantajat ovat joutuneet ensi kertaa totiseen kriisiin 75 vuotta kestäneen kihlauksen aikana. Onko kihlakumppani EK luikertelemassa pettäjän tielle?

Kihlaus on lupaus, kuten oli vuonna 1940 solmittu ”Tammikuun kihlaus”. Talvisodan hengessä työnantajien STK hyväksyi 23.1.1940 SAK:n ja ammattiliitot neuvottelukumppaneikseen. Siitä lähtien työnantajat ja palkansaajat ovat neuvotelleet, sopineet ja saaneet kiistatta hyvää aikaiseksi yhteiskunnassa. Kulloinenkin hallitus on omilla vero- ja sosiaaliuudistuspäätöksillään ollut torppaamassa ay-väen palkankorotusvaatimuksia ja tuonut sopimuspöytään joitain namupaloja.

Nyt palkansaajaliikkeen kihlakumppani näyttää lipeävän pettäjän tielle ja piiloutuvan ison veljen, hallituksen selän taakse. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johtaman hallituksen tavoitelistalla on pakkolailla estää sopimusvapaus. Hallituksen tavoite toteutuessaan merkitsisi, etteivät ay-liike ja työnantajaliitot saisi sopia pakkolakeja paremmista työehdoista, vaikka haluaisivat yksissä tuumin.

Työnantajien etujärjestö EK on saamassa läpi tavoitteitaan, joista se ei edes uskaltanut unelmoida, julkisuudessa sanotaan. Tämän hetken tilanteessa herää kysymys, haluaako työnantajapuoli aikuisten oikeasti rikkoa kehityksen, joka 75 vuoden aikana on tuonut enimmäkseen hyvää tuottavuutta, yhteiskuntarauhaa ja maltillista ostovoiman kehitystä.

Tämän ja ensi syksyn jälkeen tulee uusia sopimuskierroksia ja uuden värisiä hallituksia. Palkansaajaliike ja työnantajajärjestöt tarvitsevat jatkossakin toisiaan, jotta työehtosopimuksia solmitaan ja työelämä kehittyy.

Sovulla on komea menneisyys

Sitten tammikuun kihlauksen suomalainen työelämä ja hyvinvointiyhteiskunta, kuten tietenkin myös elinkeinoelämä on kehittynyt; jos ei ihan pääministeri Sipilän tavoittelemin loikkauksin niin pienin askelin kuitenkin.

Tammikuun kihlauksesta meni muutama vuosi ennen kuin työehtorintamalla saavutettiin tuloksia. Kihlakumppanien alakohtaisesti täytyi sulatella rinnakkaiseloa ja etsiä yhteisiä tavoitteita. Niitä myös saavutettiin. Työläisten olot työpaikoilla ja yhteiskunnassa kehittyivät, talous kasvoi ja yritykset kehräsivät voittoja.

Hiljalleen sopimalla saatiin aikaiseksi esimerkiksi työaikalain uudistus, vuosilomalaki, lapsilisälaki, työturvallisuuslaki ja työeläkelaki. Siitäkin on jo melkein 50 vuotta, kun Suomi siirtyi 40-tuntiseen ja viisipäiväiseen työviikkoon. Lista konsensuksen saavutuksista on pitkä.

Varsinainen läpimurto kymmeniä vuosia hyväksi havaitulle palkansaajaliikkeen ja työnantajajärjestöjen yhteistyölle tapahtui vuonna 1968, jolloin tehtiin ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu, Liinamaa I. Sopimuksessa ay-jäsenmaksut siirrettiin työnantajien suoraperintään ja ay-liikkeen jäsenmäärä ja voima kasvoivat. Työnantajat saivat vastalahjaksi maltilliset palkankorotukset sekä työmarkkinarauhaa.

Liinamaa-sopimuksen jälkeen suomalainen työmarkkinahistoria on sopimisen ja maltillisten saavutusten kertomus. Työsopimuslaki, irtisanomissuoja, työsuojelun kehittäminen, vanhempainvapaat, vuosiloma ja vaikkapa työajan lyhennyssopimus eli Pekkas-vapaat vuodelta 1984 ovat sopimisen tuloksena kaikki olleet laadullisia uudistuksia, joiden hintana on ollut palkansaajien tinkiminen palkankorotuksista.

Kaikissa suurissa työmarkkinasopimuksissa tähän saakka maan hallitus on ollut tukemassa työmarkkinaosapuolten keskinäistä tahtoa päästä rauhalliseen ratkaisuun. Hallitus on milloin keventänyt veroja, milloin kehittänyt sosiaaliturvaa vastapainoksi sille, että työntekijät eivät saa haluamiaan palkankorotuksia ja yrityselämä pysyy vetreänä.

Suomalaisen konsensuksen pitkässä historiassa ei ole tehty yhtäkään päätöstä, joka ei olisi sopinut myös kihlakumppani-työnantajalle.

Oikeus sopia on osa kapitalismia

Sopimisen historian menestystarinaan nähden palkansaajien, tutkijoiden ja monien poliitikkojenkin on vaikea ymmärtää, miksi Sipilän hallitus haluaa luopua yhdestä Suomen kruununjalokivestä eli vapaasta sopimusoikeudesta? Senhän pitäisi olla itsestäänselvyys kansainvälisen työjärjestön ILO:n ja Euroopan ihmisoikeussopimusten hyväksymälle Suomen valtiolle, ja tietysti liberaalikapitalismia julistavalle EU-valtiolle.

Yhtä vaikea on ymmärtää, miksi kihlakumppani työnantajaleiri haluaa luopua oikeudesta sopia enemmän kuin laki sallii? EK järjestönä haluaa lisätä paikallista sopimista. Tutkimusten valossa yritykset eivät ole kovin innokkaita poikkeamaan työehtosopimuksista. Työntekijät kokevat, että paikallinen sopiminen ei luonnistu siksi, että työpaikalla työntekijät ja työnantajat eivät ole tasavertaisessa asemassa. Sopiminen luisuu helposti sanelun puolelle.

Jos hallituksen esitys pakkolaista toteutuisi, paikallisesti jäisi hyvin vähän sovittavaa. Tessin yli kun ei voisi sopia. Työehtosopimuksia heikommista työehdoista puolestaan ei nykylain mukaan voi sopia.

 

 

Teksti: Leena Seretin

 

Uusimmat

Suosituimmat