Artikkeli - 19.10.2014 klo 10.10

Hotelli Kantri totuuden edessä

Kantrin työntekijät odottivat kuvauksista neljä kuukautta ohjelman esittämistä televisiossa. Kuva: Jani Sourander

Kantrin työntekijät odottivat kuvauksista neljä kuukautta ohjelman esittämistä televisiossa. Kuva: Jani Sourander

Jyrki Sukulan tosi-tv-ohjelma tiesi kannattavuuden kanssa rimpuilevan kouvolalaishotellin työntekijöille ensiesiintymistä telkkarissa. Samalla työhön saatiin uutta potkua.

Pahaenteinen jännitysmusiikki antaa olettaa, että jotain saattaa nyt tapahtua. Kuvaruudulla lusikallinen kaurapuuroa lähestyy tv-persoona Jyrki Sukulan huulia. Suu sipaisee niukan maistiaisen kouvolalaishotellin aamiaista.

Sukulan silmät rypistyvät, nielaisu katkeaa alkuunsa. Ilmeeksi nousee oksennusreaktio.

"Ihan hirveetä paskaa", Sukula tiivistää suutuntuman.

Hetkeä aiemmin samassa ohjelmassa Sukula astui hotellihuoneen vessaan, jossa reaktio oli samankaltainen.

"Hyh... Hyi helvetti, mikä haju! Onks täällä kuollut joku?" hän sanoo ja konttaa nuuhkimaan lattiakaivoa.

Sukula vahvistaa hajun alkuperän viemäristä huoneessa, jossa asumismukavuuteen tuo oman lisänsä sisätilan 30 asteen lämpötila.

Jo astuessaan ensi kertaa hotellin pihamaalle Sukula huomaa huonokuntoisen ja lehtensä ruskistaneen pihakasvin.

"No ei oo ihan kevään fressein tuo tuija", hän osoittaa ja jatkaa sisään Kouvolan Inkeroisissa sijaitsevaan Hotelli Kantriin.

Näin draaman palaset ovat loksahtaneet kohdilleen. Jatkossa kirosanatkin vähenevät, kun ohjelmassa kääritään hihat ja ryhdytään hommiin.

Puoleen miljoonaan olohuoneeseen

Saapuessani Inkeroisiin kevät on vaihtunut syksyyn, ja kun hotelli Kantrin pihassa katsoo ympärilleen, samaa voisi sanoa paikallisten elinkeinojen historiasta. Inkeroisissa tiedetään, että suomalaisella paperiteollisuudella oli keväänsä ja kukoistuksensa. Mutta nyt on syksy. Liiketiloja on tyhjillään ja juna pysähtyy Inkeroisten asemalla enää harvemmin. Hotelli Kantrissa syyskuu on tähän mennessä tarkoittanut paluuta arkeen: kuukautta vuoden kiireisimmän ajanjakson jälkeen, tai sen ainoan kiireisen.

Kantrin henkilökunta elää kuitenkin parhaillaan kasvavan jännityksen vallassa. Hotellit kuntoon, Jyrki Sukula! -ohjelman kuvauksista Kantrissa on nyt nelisen kuukautta ja ohjelman tv-esitykseen on reilu viikko. Ja miksipä ei vähän jännittäisi?

Inkeroisissa asuu viitisentuhatta ihmistä. Seuraavalla viikolla noin 500 000 suomalaista kurkistaa olohuoneistaan Inkeroisiin, kun Sukulan ohjelma esitetään televisiossa. Ohjelman päähenkilöt, Sukulan lisäksi, ovat hotellia ja sen ravintolatoimintoja pyörittävät viisi työntekijää. He ovat nyt ensi kertaa telkkarissa.

Eikä jännitystä lievennä epätietoisuuskaan: Se, mitä neljässä päivässä kuvatusta 30 tunnin kuvamateriaalista leikattu 42 minuutin mittainen ohjelma lopulta pitää sisällään, on työntekijöille vielä täysi arvoitus.

"Joo, se tulee olemaan aito yllätys. Emme tiedä mitään. Onko lipsahtanut jotain?" arvailee Kantrin keittiöpäällikkö Tiina Suutarinen.

Hän vitsailee, pitäisikö hankkia varmuuden vuoksi menolippu Malibulle, jossa voisi piilotella tulevalta julkisuudelta.

"Se aamupalaepisodi nyt ainakin on siinä. Uskomatonta! Kaiken piti olla tikissä, mutta sitten sattui moka. Puuropadasta oli jäänyt töpseli irti. Siinä tuli aika tiukkaa palautetta, kun Jyrkin maistama puuro olikin kylmää", Suutarinen ihmettelee hymyillen.

Inkeroisten kaltaisella paikkakunnalla tv-tuotannon vierailu ei suinkaan jäänyt huomaamatta. Sana kulkee. Työntekijöiden mukaan käytännössä kaikki kyläläiset tuntuvat tietävän ohjelmasta jo hyvissä ajoin ennen siitä esitettyjä mainoksia.

"Kun haen aamulla päivän lehdet tuosta kahvilalta, porukka kuittailee siellä, että pitäisi nimmaria kirjoitella", sanoo kerroshoitaja ja hotellin monitoiminainen Arja Pöyhönen.

"Pienelle paikalle tämä tuntuu isolta jutulta ja tärkeältäkin. Ja onhan se tärkeä, myös meille", hotellipäällikkö Eeva Toikander sanoo.

Vaikka hotellin yläkerran ravintolassa on screenit ja äänitekniikkaa, sen suurempaa kisastudiota työntekijät eivät ohjelmalle aio järjestää. Jakso aiotaan silti katsoa yhdessä. Kantrin henkilökunta onkin tiivis yhteisö. Pitkät työsuhteet ovat tehneet työntekijöistä ystäviä ja Kantri on heille kuin toinen koti. Jyrki Sukulan mukaan tässä on vahvuutensa, mutta siinä piilee myös hotellin kirous.

Elää kuten opettaa?

Jyrki Sukulasta on sukeutunut Suomen virallinen ravintola- ja majoitusalan sparraaja. Hän on itseoppinut ja Suomea kiertävä tv-julkkis jo toisessa polvessa, sillä hänen edesmenneen äitinsä Marja-Leena Sukulan kuuluisin roolihahmo oli vuosikymmenet televisiossa seikkaillut Kassi-Alma.

Kaksi tuotantokautta Kuppilat kuntoon Jyrki Sukulaa ja nyt meneillään oleva hotelleihin keskittyvä kausi ovat suomalaisversioita jenkkiläisistä formaateista, joiden pääosassa on rääväsuinen skotti Gordon Ramsay. Häneen verrattuna Sukula on melkoisen kaunopuheinen koulupoika, vaikka kiroilusta Sukulaa kuulemma joskus moititaankin.

"Perheenäidit ovat huolissaan, kun lapset näkevät minussa hauskan hahmon, joka kuitenkin kiroilee. En mä nyt tiedä, kiroilenko enempää kuin kukaan muukaan, enkä varsinkaan tarkoituksella", Sukula kertoo puhelimessa.

"Mun runko kestää palautetta aika hyvin. Jos suolikaksnelosessa lukee jotain, ei se mua hirveästi hetkauta."

Sukulan ohjelmien suosiota voi selittää sekin, että niihin on kenen tahansa varsin helppo löytää kosketuspintaa. Kukapa ei olisi joskus vieraillut kuppilassa, jonka puitteista tai palvelusta löytyy korjattavaa. Ohjelmissa myös seikkaillaan aloilla, jotka ovat varsin suuria työllistäjiä, eli ne koskettavat monia myös ammatillisesti. Kollegojen mokat ovat tuttuja: niille on helppo nauraa ja niistä voi ottaa opiksikin.

Ja oppia – sitä vuonna 1981 työuransa alalla aloittanut ja omien sanojensa mukaan ”elinikäistä oppisopimuskoulua” käyvä Sukula jakaa enemmän kuin mielellään. Kun miehen puheita kuuntelee, on vaikeaa löytää eroavaisuutta julkisen ja yksityisen Jyrki Sukulan välillä. Tosi-tv vaikuttaa ainakin Sukulan persoonan osalta olevan lähellä totuutta.

"Nämä sarjat ovat olleet mulle itsellenikin valtava oppimiskokemus. Jos vetää yhteen, niin kaikkia paikkoja yhdistävä tekijä on se, että suomalainen johtaminen on ihan perseestä. Tavoitteet ovat hukassa, eikä laadullisia ja numerollisia mittareita ole käytössä, koska luvut pelottavat", Sukula paasaa aivan kuin ohjelmissaan.

Jos johtajat, niin kyllä työntekijätkin saavat Sukulalta huutia. Sukulan filosofiassa jokainen työntekijä on yrityksen myyntijohtaja ja markkinoija.

"Kyllähän työn pitäisi olla koko henkilöstön yhteistä vastuunottoa siitä, onko meillä asiakkaita vai eikö ole. Johtamisen huonouteen se silti palautuu. Johtamisen pitäisi olla sellaista, että työntekijät alkavat ohjautua itse, mutta eihän se meillä ole niin mennyt."

Hyvä johtaminen ei kulje Sukulan mukaan ylhäältä alas, vaan päinvastoin ”alhaalta ylös ja siitä vielä 360 astetta ympäri”. Ei tällainen sentään pelkästään Sukulan keksintöä ole, vaan paremminkin kansainvälisen työn tutkimuksen trendi, jossa työntekijöiden onnellisuus ja innostuminen nähdään yhtenä tärkeimmistä voimavaroista yritysten menestyksen takana. Hyvä johtaminen on sitä, että työntekijöille syntyy mahdollisuus olla ylpeitä työstään.

"Mä saan paljon palautetta ja osa siitä tulee yritysjohtajilta ja kauppatieteen proffilta. Se on pääosin myönteistä palautetta, kuten myös se, mitä tulee ohjelmassa mukana olleilta yrityksiltä ja niiden työntekijöiltä."

Ovi pumppaamaan, homma himaan

"Hankala, äärimmäisen vaikea tapaus, ellei vaikein", Sukula sanoo, kun pyydän häntä kertomaan Hotelli Kantrista jääneistä muistikuvistaan.

"Vaikea siksi, että eihän sen paikan kohtalo ole pelkästään heistä itsestään kiinni. Se paikka, ja koko Inkeroinen, on ollut rajusti yhden kortin eli paperiteollisuuden varassa."

Kun paperiteollisuutta on kaatunut Kymijoen varrelta, alueen talous on hiipunut samaan tahtiin. Varsinkin läheisen Myllykosken paperitehtaan sulkemisella on ollut suorat vaikutukset Inkeroisiin.

"Hotelli täynnä? Liian harvoin. Kivoja uutisia meille ovat ne, kun kuulee jostakin isommasta remontista täällä päin. Se tietää asiakkaita", myöntää Tiina Suutarinen.

Haukivuori, Vilppula, Posio, Juankoski, Parikkala... Monille suomalaisille Sukulan ohjelmat käyvät myös maantieteen oppitunneista. Ohjelmissa tuleekin usein esille kysymys, miten tällaisissa maailmankolkissa voi kukaan haaveilla kannattavasta liiketoiminnasta. Ainakin muutama niistä kuppiloista, joissa Sukula on vieraillut, on joutunut laittamaan lapun luukulle.

"Olihan mulla tässä yksi jakso, jossa neuvoin, että myykää nyt helvettiin tämä paikka ja äkkiä, kun alueen kasvavin taajama oli hautausmaa. Totuus on, että ainut mittari näillä aloilla on se, että ovi pumppaa", Sukula sanoo.

"Mutta kun ovi alkaa käymään, se on yritykselle palkinto ja onnistumisen ilo. Ja kun ovi käy, on enää tekniikkaa, miten se palkinto ohjataan himaan."

Läpät pois silmiltä

Kantrista kertovassa jaksossa päästään alun ärräpäitä nostattaneista kauhukokemuksista itse asiaan. Yksi huone stailataan ja kunnostetaan. Aulasta poistetaan lukuisia kieltokylttejä, jotka kieltävät varsin itsestään selviä asioita. Nettisivuja uusitaan ja hotellille tehdään profiili huonevarauspalvelu Booking.comiin, jonka kautta Kantriin onkin jo tullut joitakin asiakkaita.

Työntekijöitä kannustetaan kielitaidon ylläpitämiseen. Itse asiassa kielitaitoaan ujosteleva Eeva Toikander pärjää kameroiden edessä käytävässä englanninkielisessä puhelinkeskustelussa varsin hyvin.

Ohjelman yllättävin hahmo on eläkeiän saavuttanut Kantrin omistaja Kalevi Koponen, jonka hahmossa nähdään jotakin hyvin harvinaista, ellei sukupuuttoon kuollutta, omistajan vastuuta työntekijöistä. Koponen ilmoittaa, että Kantri pitäisi kyllä jossakin vaiheessa myydä, kun ikääkin alkaa olla. Tätä työntekijöihinsä sitoutunut mies ei kuitenkaan halua tehdä ennen kuin Kantrissa päästään edes nollatulokseen. Siihen saakka hän maksaa tappiot omasta pussistaan.

"Se on minun syy", Koponen sanoo kannattavuusongelmista.

"Tän paikan kuntoon laittaminen ei ole ollut minulla riittävästi agendassa."

Ohjelman keskeisimmäksi ”kuntoon laittamiseksi” nousee kuitenkin työntekijöiden lievä turtumus, jonka he itsekin myöntävät. Työntekijöihin Sukula valaa uutta innostusta ja näyttää onnistuvankin siinä.

"Olemme jokainen ryhtyneet katsomaan paljon laajemmin sitä, miksi me olemme täällä töissä", Tiina Suutarinen sanoo ohjelman lopussa.

Kuukausia myöhemmin työntekijät ovat samaa mieltä. Suutarisen mukaan neljän päivän kuvaukset ja sitä seurannut aika ovat lähentäneet keskenään työskenteleviä ystäviä entisestään.

"Se oli jännittävää, mutta kyllä me lähdimme mukaan nimenomaan oppimaan uutta. Ja mielestäni saimme sen, mitä halusimme: uutta potkua persuuksille. Aloimme miettiä, onko suorempia ja fiksumpia tapoja tehdä asioita vähän paremmin."

"Vieras näkee asiat paremmin ja kyllä Sukula siinä hommassaan on hyvä. Mekin olimme tulleet sokeaksi pienille jutuille", sanoo Kantrin työntekijä Riikka Pelto.

"Ohjelman lyhennelmässä korostettiin, kuinka me ollaan jämähdetty paikoilleen. Kyllä minä koen, että ohjelman avulla me saatiin läppiä pois silmiltämme", Toikander sanoo.

Huojennus ja voittaja-olo

Suuri päivä koittaa, kun jakso vihdoin esitetään keskiviikkona 8. lokakuuta. Kouvolan Sanomissakin julkaistaan jaksoa edeltävinä päivinä parikin juttua, jotka ponnahtavat verkossa lehden viikon luetuimpien joukkoon.

"Olo on huojentunut, kun kuitenkin hieman kauhuissamme tätä odotimme. Mutta pätkähän oli tosi positiivinen, hyvä maku siitä jäi", Tiina Suutarinen kertoo seuraavana aamuna.

"Siis itse asiassa tässä on jopa vähän voittaja-olo. Somessa on tullut hirveästi palautetta ja Facebook-jakoja. Toki sinne mahtuu kaikenlaista kommenttia, mutta enemmän se on ollut kannustusta, että hyvä Inksa (=Inkeroinen), hyvä Kantri ja hyvä tytöt!"

 

 

Teksti: Matias Manner

 

Uusimmat

Suosituimmat