Artikkeli - 17.12.2010 klo 14.53

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Kissa sen kuusen kaatoi, muistelee Riitta Rautainen lapsuuden joulua. Kuva: Terhi Korhonen

Kissa sen kuusen kaatoi, muistelee Riitta Rautainen lapsuuden joulua. Kuva: Terhi Korhonen

Keräsimme tarinoita todellisesta joulusta. Siitä, jossa kuusi on kaadettu - olohuoneessa. Ja vieraille tarjotaan maksalaatikkoa.

Ja liekit loistavat joulupuista

”Olimme kokoontuneet perheemme ja sukulaisten kanssa jouluaattoiltana odottelemaan illan tärkeintä vierasta, Joulupukkia, kotimme olohuoneeseen. Jännitys oli käsinkosketeltava ja kynttilät loistivat kilpaa lasten silmien kanssa.

Joulukuusi oli koristeltu perinteisesti elävillä kynttilöillä ja enkelikoristeilla. Hopeanauhat välkehtivät, ja poskilla oli jännityksen puna. Pyhävaatteet oli silitetty, letit letitetty ja rusettinauhat soinnutettu juhlamekon kanssa sopivaksi.

Kissa kuljeskeli jalkojemme juuressa ja käkikello raksutteli seinällä. Isäkin oli juuri mennyt puuliiterille varmistamaan, että puita olisi koko pakkasyön varalle. ”Toivottavasti hän ehtii tulemaan takaisin”, toivoin hiljaa mielessäni, kun niin monena jouluna oli Joulupukki käynyt juuri isän ollessa poissa. Kaikki kurkistelivat mustaan yöhön, jos vaikka vilauksen tontusta näkisi.

Meni monta kiusallista hetkeä eikä ketään näkynyt, kunnes Sanni-tätini tarkensi katsettaan. Hiljaisuuden keskelle kiljahti riemastunut huuto: ”JOULUPUKKI!”

Siinä samassa kissa hyppäsi joulukuuseen, kuusi meni nurin ja koko tunnelma oli äkkiä kuin suoraan Kiljusen herrasväen tarinoista. Kuusenkynttilöistä suurin osa sammui, mutta pientä tulipalon alkua näkyi. Onneksi Arvo-setä oli nokkela ja heitti maton palavaan kuuseen tukahduttamaan liekit.

Joulupukki jo koputteli porstuassa ja äiti meni häntä vastaan. Tunnelma oli riehakas mutta onnellinen. Kuusi pystyyn ja Joulupukille laulua samaan aikaan kun isoveli oikoi kuusen vääntyneitä oksia ja koristeita.

Kyllä oli isälle taas paljon kertomista, kun hän palasi liiteriltä.”

Riitta Rautiainen
Helsinki

On äiti laittanut kystä kyllä

”Olin joitakin vuosia sitten vanhempieni luona joulunpyhinä. Tapaninpäivänä oli tulossa sukulaisia vierailulle, ja äiti ryhtyi laittamaan karjalanpaistia tarjottavaksi. Kun ruoka oli saatu uuniin, lähdimme isän kanssa hakemaan huoltoasemalta maitoa. Kun kopistelimme ulko-ovesta takaisin sisälle, keittiöstä kuului vain äänekästä kiroilua. Lieneekö uunin luukun lasissa ollut halkeama – no, joka tapauksessa se oli hetkeä aiemmin hajonnut suorastaan räjähtäen kesken ruoanlaiton ja karjalanpaistikin oli täynnä lasinsiruja. Jouduimme tarjoamaan vieraille maksalaatikkoa.”

Ex-huvipuistotyöntekijä

Pirtti on pesty jo puhtoinen

”Kotikalja on meillä jouluperinne. Helvatin hyvää kaljaa saatiin viime joulunakin, mutta vasta kolmannella yrittämällä. Ensimmäinen sangollinen ei lähtenyt jostain syystä käymään. Tein valmispaketista uuden satsin ja olin lähdössä viemään sitä kellariin kylmenemään. Vaan siihenpä jäi. Nostin muoviämpäriä sangasta enkä ämpärin reunasta, jolloin sanka irtosi ja kalja roiskahti keittiön seinille ja lattioille. Itku ei ollut kaukana. Siinä lainehti kahdeksan litraa kaljaa ympäriinsä. Ei auttanut kuin ruveta lippaamaan juomaa rätillä ämpäriin. Monta kertaa sai lattian ja seinät pestä, ennen kuin se tahmaisuus lähti. Myöhemmin tapaus on jo naurattanut: se oli joulu, jolloin pestiin keittiö kaljalla.”

Anne Leino
siivooja, Naantali

Ei itkeä saa, ei meluta saa

”Tavaratalossamme on nalleja ja muita liiketunnistimilla toimivia leluja pitämässä joulutunnelmaa yllä. Ne pitää kytkeä yöksi pois päältä, mutta joskus se unohtuu. Kun tulet ensimmäisenä aamulla töihin, niin sydän hyppää kurkkuun, kun siinä autiossa hiljaisessa osastossa rupeaa nalle hyppimään tai laulamaan joulusävelmää.”

Jouluapulainen
Helsinki

Suo mulle maja rauhaisa

”Teimme yhtenä jouluna hienon piparitalon. Seuraavana vuonna lisäsimme vaikeusasteita ja rakensimme piparihuussin. Se oli kuusten katveessa, siinä oli reikä ja kaikki. Tähän olisi rakennustyöt saaneet jäädä, mutta ylpistyimme ja yritimme aina vain vaikeampaa. Kolmantena jouluna rakensimme piparitaikinasta tehtaan. Sen piippu paloi uunissa poroksi.”

Piparirakentajat
Helsinki

Kylmä talven on pakkanen

”Viisihenkinen perheemme oli juuri muuttanut vanhaan hirsitaloon. Valmistelimme ensimmäistä romanttista kunnon joulua. Pitkästä aikaa päästäisiin viettämään valkeaa joulua pakkaskelissä.

Joulukuusi päätettiin hakea mökin pihasta. Hakumatkalle lähdettiin taiteen sääntöjen mukaan potkukelkan kanssa, joka tosin piti alkumatkaksi pakata auton takapenkille. Lopulta sopiva kuusi löytyi pimeästä metsästä. Kohmeisin sormin puu sidottiin auton katolle, sitten kelkka sisään ja peräovi kiinni – lämps. Vahinko vain, että jalakset olivat jääneet sen verran ulos, että samalla takaovesta tipahti lasi. Teipattiin ikkuna pahvilla umpeen.

Aattoilta meni mukavissa tunnelmissa. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli retki isovanhempien luo jouluaterialle. Ennen lähtöä huomasimme, että suihkusta ei tullut lämmintä vettä. Eivätkä patteritkaan tainneet olla enää ihan lämpimiä. Oireet olivat selvät: lämmitysöljy oli loppu. Aikataulusyistä oli kuitenkin vain hypättävä uuteen ”avoautoomme” ja karauttaa viidentoista asteen pakkasessa pois kylmenevästä talosta.

Väliviikolla talo lämpeni joko kanisterilla haetulla öljyllä tai puulla. Muutamana yönä piti parin tunnin välein käydä lisäämässä puita pesään. Teboilista kerrottiin, että emme olleet ihan ainoita, jotka toivoivat mahdollisimman nopeaa täyttöä öljysäiliölleen.

Pakkaset senkun kiristyivät. Päätimme lähteä laskemaan mäkeä. Keli oli sen verran kirpeä, että mäessä tarkeni vain vajaan tunnin. Pääsimme juuri moottoritielle, kun rengas puhkesi, ja oli ajettava tien pimeälle pientareelle. Kolme lasta takapenkillä, parikymmentä astetta pakkasta, ikkuna rikki ja jäähtynyt koti – ei juuri ihmetyttänyt, kun vararenkaan siipimutterikin oli ruostunut niin pahasti paikoilleen, että se väännettäessä katkesi.

Uudenvuoden aatonaattona tankkiauto lopulta ehti meillekin. Pakkasta oli jo 25 astetta. Juhlavissa tunnelmissa painoin öljypolttimen kuittauspainiketta ja odotin liekin syttymistä.

Liekki syttyikin, mutta kymmenen sekunnin jälkeen se sammui. Kovassa pakkasessa kesälaatuinen diesel oli ehtinyt tankkiauton kyydissä hyytyä ja parafiinit olivat tukkineet öljypolttimen suodattimet ja suuttimet. Ei auttanut kuin ryhtyä sahaamaan lisää polttopuita.”

Janne Hulkkonen
taittaja, Helsinki

Herkkua on siinä monenlaista

”Tapaus sattui kymmenisen vuotta sitten, kun olin pitopalvelu- ja tilausravintolan palveluksessa. Marraskuun alussa alkanut kiihkeä juhlakausi huipentui aatonaattona valtavaan joluluruokahässäkkään, kun asiakkaat noutivat kotiinsa kotikeittiömme herkkuja.

Iltapäivä oli jo pitkällä. Kaikki kollegani olivat päässeet oman joulun valmisteluun, ja minä odottelin viimeistä asiakasta noutamaan tilausta illan hämärtyessä. Vihdoin hän saapui.

Kovin kiireisen oloinen ja liikkeissään hätäinen mies – ehkä jo muutaman glögin nauttineena – ilmestyi ovesta sisälle. Olin kuitenkin helpottunut. Myin hänelle rosollit sun muut, toivotimme hyvät joulut, ja hän lähti jo eteisen suuntaan, sanoi käväisevänsä vielä wc:ssä.

Vihdoin pääsen kotiin! Äkkiä pukuhuoneeseen, ovet kiinni ja valot sammuksiin, ajattelin... Samalla eteisestä kuuluu kolinaa, sadattelua ja voivottelua. Kauhuissani havaitsin, että asiakas oli kipannut noin kaksi ja puoli kiloa rosollia pitkin lattiaa. Eikä vain lattiaa, vaan myös naulakon alla olevaa trallia, jonka pieniin rakosiin nuo punajuuren värjäämät palaset olivat oikein kiinnittyneet. Ei voi olla totta, mitä minä nyt sanon vaimolle, hän kauhisteli.

Aivan sama, mietin, ja suunnittelin jo, että jätän miehen yksinään siivoamaan ja lähden ovesta pihalle. Tee mitäs teet... No, ei se minun asiakaspalveluluonteeni sitä kuitenkaan sallinut, vaan hain keittiöstä sinne onneksi jäänyttä rosollia ja toivottelin taas hyvää joulua.
Saatuani asiakkaan vihdoin matkoihinsa, pääsin siivoamaan jäljet ja sitten itsekin kotiin ja omiin valmisteluihini.”

Jyrki Laaksonen
ravintolapäällikkö, Turku

Juttu on julkaistu alunperin Pam-lehdessä 20/2010, ja julkaistiin uudelleen verkossa jouluna 2014.

 

 

Teksti: Sini Saaritsa, Marja Ikkala, Tuomas Lehto, Janne Hulkkonen

 

Uusimmat

Suosituimmat